Tiesitkö, ettei ole median tehtävä kertoa sinulle totuutta? Tämä saattaa kuulostaa melko latautuneelta ilmaisulta, mutta asia on kuitenkin näin. Mediatalot ovat yrityksiä siinä missä pankit, ruokakaupat tai mainostoimistot, ja yritysten tehtävä on tehdä voittoa. Rahaa tulee mainoksilla ja mitä useampi lukija näkee jonkin mainoksen, sitä enemmän kyseinen media saa siitä rahaa. Lukijoita tavoitetaan parhaiten saamalla mahdollisimman iso määrä klikkauksia, mikä puolestaan on johtanut siihen, että yhä useammat mediat otsikoivat juttunsa mahdollisimman huomiota herättävästi.
Amerikkalaisen Pew-instituutin mukaan nykyajan lukija käyttää keskimäärin 123 sekuntia lukeakseen alle 1 000 sanan uutisen ja jatkaa sen jälkeen muualle. Tänä aikana lehden pitäisi välittää haluamansa tieto lukijalle ja näyttää tälle ainakin yksi mainos. Jotta lukijan klikkaussormi kävisi mahdollisimman tiuhaan tahtiin uutisissa, tartutaan merkkihenkilöiden henkilökohtaisuuksiin ennemmin kuin heidän saavutuksiinsa. Tavallisista asioista uutisoidaan kuin ne olisivat maailmaa mullistavia katastrofeja ja ikävillä asioilla suorastaan mässäillään.
Saako lehdellä olla mielipide?
Lyhyt vastaus on kyllä. Lehdet ovat yksityisiä yrityksiä. Sen sijaan yleisradioyhtiöiden ja tietotoimistojen on pysyttävä neutraalina. Moni miettii, onko juuri hänen lukemansa suosikkilehti jotenkin kallellaan johonkin suuntaan ja miksi.
Toisin kuin ihmiset ja valemediat, perinteiset mediatalot eivät tuo mielipidettään suoraan esille. Ainoastaan poliittisten puolueiden tai vastaavien järjestöjen äänenkannattajat ovat selkeästi sitoutuneita johonkin poliittiseen aatteeseen ja tuovat sen melko räikeästi esille, vaikka kirjoittaisivatkin uutisia.
Kielimarkkinat määrittelevät melko pitkälti sen, kuinka poliittisia media-alan yritykset voivat olla ja silti pysyä kannattavina. Esimerkiksi Suomi on kielialueena niin pieni, että monikaan media ei suoraan ole sitoutunut mihinkään aatteeseen, ainakaan enää, sillä muuten lukijakunta jäisi liian pieneksi. Sen sijaan englanninkielisissä maissa medioilla on melko selkeästikin jokin poliittinen kanta ja ne ovat vähintään epäsuorasti sidoksissa esimerkiksi johonkin puolueeseen.
Suomessa lehdet ilmaisevat mielipiteensä sillä, että ne valikoivat muun muassa kolumninstinsa. Kolumni on tekstilajina vapaa ja siinä saa näkyä kirjoittajan mielipide. Lehti antaa täten palstatilaa mielipiteille, joita se itse tukee ainakin periaatteessa. Toinen tapa välittää omaa mielipidettään lehden kautta on uutisaiheiden valitseminen. Paikallislehdet eivät uutisoi maailmanpolitiikasta, koska ne ovat sitoutuneet regionalismiin eli paikallisuutta korostavaan näkökulmaan. Lehden päätoimittajan kirjoittama pääkirjoitus edustaa myös aina lehden kantaa, vaikka siinä käsiteltäisiinkin jotain tärkeää uutista.
Onko mediassa sitten objektiivisuutta?
Monia saattaa edelleen huolestuttaa, onko joutunut tietämättään mielipidevaikuttamisen kohteeksi. Tavallaan kyllä ja tavallaan ei. Harva meistä saa enää uutisensa vain yhdestä paikasta, jolloin on helpompi muodostaa oma mielipiteensä useamman eri lähteen perusteella. Jos haluaa välttyä täysin media-alan yritysten mielipiteiltä, uutiset täytyy saada jostain neutraalista lähteestä, kuten vaikkapa tietotoimistosta tai yleisradioyhtiöltä.
Ja kuten jo aiemmin sanottu, suomenkielisen median toimintamaasto on sen verran pieni, että niiden on mahdotonta pysyä kannattavana yrityksenä ilman, että ne yrittäisivät kosiskella koko maata. Suomessa mediaan luotetaan myös melko hyvin, ja kansalaiset arvostavat erityisesti YLE:n tekemää työtä: se sai esimerkiksi vuonna 2018 arvosanakseen 7,9 (maksimi: 10), joka oli hieman enemmän kuin sanomalehtien 7,5. Luotto sosiaaliseen mediaan sen sijaan on kokenut kolauksen ja sitä kautta saatuihin uutisiin halutaan entistä enemmän varmennetta jostain muusta lähteestä.
Lopuksi voidaan myös todeta, että median julistautuminen sitoutumattomaksi on myös valinta, jolla lehti pyrkii tavoittamaan uusia lukijoita ja pitämään kiinni entisistä. Monia suomalaisia ei myöskään haittaa se, että lehdellä olisi jokin mielipide, mutta totuudessa on pysyttävä eikä lehti saisi toimia jonkin tietyn liikkeen äänitorvena.