Tervetuloa blogiin, joka on koonnut yhteen mielenkiintoisia ja monipuolisia artikkeleita valheellisista uutisista, internetin trolleista sekä siitä, kuinka jotkut valtiot yrittävät puuttua enemmän tai vähemmän kyseenalaisilla toimillaan länsimaiden demokratiaan.
Tämän sivuston tarkoituksena ei toki ole johdatella lukijoiden mielipidettä tiettyyn suuntaan, vaan päämääränä on herättää lukijoissa puheenaiheita, ajatuksia ja kysymyksiä siitä, mitä tämän päivän demokratia on, millaiseen sanaan voimme todellisuudessa luottaa ja miksi journalismista on tullut tänä päivänä niin puolueellista. Lisäksi on syytä muistuttaa, että tällä blogilla on uusi omistaja, jolla ei ole yhteyttä entiseen blogin omistajaan. Tämän sivuston pääasiallisena tehtävänä onkin jakaa mielenkiintoista tietoa edellä mainittuihin aiheisiin liittyen sekä pureutua tarkemmin poliittisesti mielenkiintoisiin teemoihin, jotka ovat vahvasti esillä tämän päivän globaalissa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Internet: trollien ja valheellisten uutisten paratiisi
Käytämme Internetiä tänä päivänä usein jopa pääasiallisena tiedon lähteenä. Tästä syystä salaliittoteoriat, harhaluulot, valheelliset uutiset, trollaus ja harhaanjohtava tai voimakkaasti yleistä mielipidettä manipuloiva tieto ovat läsnä jokapäiväisessä elämässämme enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Tämä mielenkiintoinen asetelma on johtanut tieteen alalla lukuisiin tutkimuksiin, jotka käsittelevät sitä, millä tavalla tiedostusvälineet ja niiden takana seisovat vaikuttajat pyrkivät ohjailemaan, muuttamaan ja vaikuttamaan yleisön mielipiteeseen. Esimerkiksi Social Science Research Networkin (SSRN) kotisivuilla julkaistu Gordon Pennycookin ja David G. May Randin teettämä tutkimus tarkastelee aihetta näkökulmasta, jossa tutkitaan väärennettyjen uutisten uhreiksi joutuvien ihmisten psykologista profiilia. Yksi nyky-yhteiskuntamme suurimmaksi ongelmaksi onkin noussut kykymme erottaa väärät uutiset todellisuudesta, sillä ammattimaiset trollit ja “paskanpuhujat” ovat niin taidokkaita tuottamaan uskottavaa tekstiä, johon järkeväkin ihminen voi sortua.
Puolueellinen journalismi ja politiikka
Kukaan ei varmasti voi kieltää, että Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat yksi suurimmista trolleja ja väärää tietoa houkuttelevista tapahtumista. Politiikka sekä puolueellinen journalismi ja valheelliset uutiset eli “fake news” ovatkin aina kietoutuneet toisiinsa.
On huolestuttavaa tietää, että esimerkiksi suurin osa amerikkalaisista kutsuu sosiaalista mediaa “tärkeimmäksi” vaaleja koskevien uutisten lähteeksi, näin käy ilmi National Bureau of Economic Research -lehdessä julkaistussa Hunt Allcottin ja Matthew Gentzkowin teettämässä tutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan kolmen kuukauden vaalikampanjan aikana Trumpia suosivia väärennettyjä uutisia jaettiin Facebookissa yhteensä 30 miljoonaa kertaa, kun taas Clintonia kannattaneita väärennettyjä uutisia jaettiin yli kahdeksan miljoonaa kertaa. Vaikuttiko tämä sitten lopulta Trumpin voittoon, emme koskaan voi olla tästä täysin varmoja, mutta voisimme olettaa, että sosiaalisessa mediassa jaetut valheelliset uutiset vaikuttivat ainakin joltakin osaa yleiseen mielipiteeseen.
Kysymys siitä, saako journalismi valita esimerkiksi politiikassa puolta, on varsin kaksipiippuinen juttu. Ensinnäkin suurta huolta aiheuttaa se, että tiedämme tänä päivänä, kuinka monet suuret sanomalehdet ja uutiskanavat (kuten Fox News) tekevät yhteistyötä vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. Sanonta “journalismi on politiikkaa” on kuultu monen suusta, ja tämä voikin olla osittain totta.
Kuka on oikeassa ja kuka väärässä?
On totta, että journalismin politisoituminen on tapahtunut osittain journalisteista riippumatta, sillä monet lehdet joutuvat valitsemaan tahtomattaan puolensa politiikan taistelutantereella. Samalla Internetin valtakaudella sanomalehdet ja uutiskanavat ovat joutuneet markkina-alalle, jossa vallitsee jatkuva kilpailu lukijoista. Ihmiset lukevat uutisia yhä enemmän verkossa ilmaiseksi, ja näin ollen mainostajia houkutellakseen lehtien on tuotettava mielenkiintoista sisältöä, joka saa mahdollisimman paljon jakoja ja tykkäyksiä.
Esimerkiksi belgialainen politiikan teoreetikko ja filosofi Chantal Mouffe on selvittänyt, miten yhteiskunnallisesti ristiriitaisia aiheita käsitellään tänä päivänä hyvin mustavalkoisesti, eli toisin sanoen kaikki jaetaan oikeaan ja väärään sekä hyvään ja pahaan. Tämä asetelma saa kansan jakautumaan kahtia, jossa oma mielipide on aina oikea ja toisinajattelija on aina väärässä. Tätä kautta julkinen keskustelu politiikasta muuttuu yhä monimutkaisemmaksi ja vastakkainasetteluista muodostuu todellista kädenvääntöä.
Kun tähän soppaan vielä sekoitetaan muut valtiot, jotka pyrkivät vaikuttamaan länsimaiden politiikkaan ja demokratiaan, kaaos on taattua. Internetin aikakausi on mahdollistanut myös sen, että voimme löytää verkosta valheellisia uutisia sellaisista lähteistä, joilla ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä kyseisen valtion politiikan kanssa. Lisäksi emme voi tietää, onko jutusta maksettu tai seisooko jutun takana vaikuttaja, joka pelaa omaan pussiinsa. Kriittisen lukemisen taito korostuu tässä entisestään ja kyky erottaa totuus valheesta on tänä päivänä todellinen taitolaji.